On ollut mätää aikaa. Tänään on ollut niin nihkeä päivä, etten tiedä miten päin olla.  Istuin 68'ssa teekupin ääressä n. tunnin yksin, kun Jeni lähti veitsitreeneihin ja kaksi biljardia kovaan ääneen pelaavaa hevaria saivat minut kuohuksiin. Olen siitä ihana, etten yksin julkisella paikalla ollessani juurikaan pura vihaani ja onhoani, vaan luimistelen nurkissa ja sähisen jos joku lähestyy. Sellainen olin tänään, paitsi että tällä kertaa pakenin. Rakentavaa.

Misantrooppi.

Ja kirjoitin tänään maailman muka-lennokkaimman ja tekotaiteellisimman tekstin ikinä. Oksetan itseäni kaikella tuolla syväluotauksella, jota pitää vielä paperillekin suoltaa. Iljettävää asioiden romantisointia.

Helvettiin kaikki.

Nämä ihmissuhdekriisit alkavat pikkuhiljaa olla arkea minulle. Tällä kertaa olen osoittanut jollain tavalla, että olen kiinnostunut kaverini poikaystävästä. Tottakai. Koska minulla on n. miljoona kaveria niin ajattelin että ei se mitään, jos jonkun parisuhteen puolikkaan itselleni luvatta ottaisinkin. Eihän se mitään, kyllähän minulla on varaa kavereitani menettää. On.

Olen raivoissani. En halua puhua tästä.

Tulin juuri hetki sitten Ankasta. Oli aikas kivaa, vaikkakin märkää ja mutaista. Mutta voi niitä keikkoja ihanuuksia.. The Darkness oli ehkä aika viehättävä ja Tehosekoitin veti viimeisillään niin söpön keikan että voi.

Olen rakastunut Broder Danieliin sieluni juurista saakka.( Tosin en ole päättänyt onko materialistin mahdollista sanoa olevansa sieluaan myöten jotain, koska sieluahan ei materiana voida käsittää, mutta pidän oikeuteni hieman epäloogisiin kielikuviin. Olen myös alkanut epäillä koko maailmankatsomukseni todenpitävyyttä, en enää aina itsekään usko itseeni. Finito.)